Koiran ensimmäinen epileptinen kohtaus tulee usein täysin odottamatta. Koira voi kaatua, jäykistyä, nykiä, kuolata tai menettää hetkellisesti kontaktin ympäristöönsä. Vaikka kohtaus menisi nopeasti ohi ja koira vaikuttaisi pian jälleen normaalilta, ensimmäisen kohtauksen syy on hyvä selvittää eläinlääkärissä.
Yksittäinen epileptinen kohtaus ei vielä tarkoita, että koiralla olisi epilepsia. Kohtauksen taustalla voi olla useita eri syitä, ja tutkimusten tavoitteena on selvittää, oliko kyse todennäköisesti epileptisestä kohtauksesta ja mikä sen on voinut aiheuttaa.
Jos koirasi saa parhaillaan pitkittyneen kohtauksen, kohtausryppään tai ei palaudu normaaliksi kohtauksen jälkeen, ota välittömästi yhteyttä eläinlääkäripäivystykseen.
Soita arkisin klo 8-20 0104232142
Soita päivystykseen 0600 17178
(Päivystyspuhelun hinta 2,01 €/min+ pvm/mpm)
Ensimmäinen kohtaus ei vielä tarkoita epilepsiaa
Epileptinen kohtaus syntyy aivojen hermosolujen äkillisen, poikkeavan sähköisen toiminnan seurauksena. Kohtaus voi olla voimakas koko kehon kouristuskohtaus, mutta joskus oireet ovat huomattavasti lievempiä ja paikallisempia.
Kohtauksen saaminen ja epilepsia eivät kuitenkaan tarkoita samaa asiaa. Idiopaattisen epilepsian diagnoosia arvioitaessa olennaista on toistuvien, ilman välitöntä laukaisevaa syytä esiintyvien epileptisten kohtausten historia sekä muiden mahdollisten syiden poissulkeminen.
Kaikki kohtaukselliset oireet eivät myöskään johdu epileptisestä kohtauksesta. Esimerkiksi sydänperäinen pyörtyminen eli synkopee tai kohtauksellinen liikehäiriö voi muistuttaa epileptistä kohtausta. Tämän vuoksi omistajan havainnot ja mahdollinen video kohtauksesta ovat tärkeitä tapahtuman luonteen selvittämisessä.
Mitä eläinlääkäri haluaa tietää kohtauksesta?
Omistajan havainnot ovat erittäin tärkeitä, koska eläinlääkäri ei yleensä näe itse kohtausta.
Yritä mahdollisuuksien mukaan muistaa tai kirjata ylös:
- milloin kohtaus alkoi ja kuinka kauan se kesti
- mitä koira teki juuri ennen kohtausta
- miltä kohtaus näytti
- menettikö koira tajuntansa tai kontaktin ympäristöönsä
- jäykistyivätkö tai nykivätkö raajat
- esiintyikö kuolaamista, virtsaamista tai ulostamista
- miten koira käyttäytyi kohtauksen jälkeen
- kuinka nopeasti koira palautui ennalleen
- onko vastaavia, mahdollisesti lievempiä tilanteita esiintynyt aikaisemmin.
Jos tilanteen pystyy kuvaamaan turvallisesti, video kohtauksesta voi olla erittäin hyödyllinen eläinlääkärille. Video voi auttaa erottamaan epileptisen kohtauksen muista kohtauksellisista oireista.
Lue lisää: Epileptinen kohtaus koiralla – oireet, ensiapu ja hoito.
Miten ensimmäisen epileptisen kohtauksen syytä tutkitaan?
Tutkimukset suunnitellaan koiran iän, oireiden, sairaushistorian ja eläinlääkärin tekemien löydösten perusteella. Kaikille ensimmäisen kohtauksen saaneille koirille ei siis tarvita samoja jatkotutkimuksia.
Tutkimuksilla pyritään selvittämään sekä mahdollisia muualla elimistössä olevia kohtauksen syitä että sitä, onko taustalla aivojen rakenteellinen sairaus.
- Esitiedot ja yleinen terveydentila
Tutkiminen alkaa yleensä tarkasta sairaushistoriasta ja kliinisestä yleistutkimuksesta. Eläinlääkäri selvittää muun muassa koiran iän, aikaisemman terveydentilan, mahdolliset lääkitykset sekä kohtaukseen liittyvät tapahtumat.
Kohtausoireiden taustalla voi olla varsinaisen aivosairauden lisäksi esimerkiksi aineenvaihdunnan häiriö, myrkytys tai sydänperäinen pyörtyminen. Tämän vuoksi mahdollisista altistumisista lääkkeille tai myrkyllisille aineille sekä muista poikkeavista oireista on tärkeää kertoa eläinlääkärille.
- Veri- ja virtsatutkimukset
Laboratoriotutkimuksilla voidaan etsiä kohtaukselle muualla elimistössä olevaa selitystä. Veritutkimuksilla voidaan arvioida esimerkiksi verensokeria, elektrolyyttitasapainoa sekä maksan ja munuaisten toimintaa.
Koiran idiopaattisen epilepsian diagnostiseen arviointiin kuuluvat perustason veri- ja virtsatutkimukset, joiden avulla pyritään sulkemaan pois kohtauksia aiheuttavia muita sairauksia.
Jos tutkimuksissa löytyy poikkeavuuksia, jatkotutkimukset suunnataan löydösten perusteella.
- Neurologinen tutkimus
Neurologisen tutkimuksen avulla arvioidaan hermoston toimintaa ja sitä, viittaavatko löydökset aivojen tai muun hermoston alueen sairauteen.
Eläinsairaala Aistissa neurologisessa tutkimuksessa arvioidaan muun muassa koiran tajunnantasoa, liikkumista, asentotuntoa, aivohermojen toimintaa ja selkäydinrefleksejä.
Tutkimuksen avulla pyritään paikantamaan mahdollinen neurologinen ongelma ja arvioimaan jatkotutkimusten tarvetta.
Kohtauksen jälkeisessä toipumisvaiheessa koiralla voi esiintyä tilapäisiä neurologisia poikkeavuuksia. Siksi tutkimuslöydöksiä arvioitaessa huomioidaan myös kohtauksesta kulunut aika.
Tarvitaanko ensimmäisen kohtauksen jälkeen magneettikuvausta?
Ei välttämättä. Magneettikuvausta ei automaattisesti tarvita jokaiselle koiralle ensimmäisen epileptisen kohtauksen jälkeen.
MRI-tutkimuksen tarvetta arvioidaan muun muassa koiran iän, neurologisen tutkimuksen tulosten ja kohtausten luonteen perusteella.
Kansainvälisten epilepsiasuositusten mukaan aivojen magneettikuvausta ja tarvittaessa aivo-selkäydinnestetutkimusta suositellaan harkittavaksi erityisesti silloin, kun:
- ensimmäinen epileptinen kohtaus tulee alle 6 kuukauden ikäiselle koiralle
- ensimmäinen kohtaus esiintyy yli 6 vuoden iässä
- neurologisessa tutkimuksessa havaitaan poikkeavia löydöksiä myös kohtausten välillä
- epileptinen oireilu alkaa kohtausryppäällä
- koiralla esiintyy status epilepticus eli pitkittynyt epileptinen kohtaus tai toistuvia kohtauksia ilman tajunnan palautumista niiden välillä
- epileptiset kohtaukset jatkuvat asianmukaisesta epilepsialääkityksestä huolimatta.
Magneettikuvauksella voidaan tutkia aivojen rakenteita ja etsiä kohtauksia selittäviä muutoksia. Tarvittaessa tutkimuksia voidaan täydentää aivo-selkäydinnestetutkimuksella, jonka soveltuvuus arvioidaan potilaskohtaisesti.
Aistissa neurologisten potilaiden tutkimiseen on käytettävissä magneettikuvauksen lisäksi muun muassa tietokonetomografia (CT), EEG-tutkimus ja aivo-selkäydinnestetutkimukset.
EEG-tutkimusta voidaan käyttää valikoiduissa tilanteissa aivojen sähköisen toiminnan arviointiin, mutta se ei kuulu jokaisen epileptisen kohtauksen saaneen koiran rutiinitutkimuksiin. Normaali EEG-tutkimuksen tulos ei myöskään sulje pois epilepsiaa.
Miksi koiran ikä ensimmäisen kohtauksen aikana on tärkeä?
Ikä antaa eläinlääkärille yhden vihjeen siitä, millaisia kohtauksen syitä kannattaa ensisijaisesti selvittää.
Idiopaattisen epilepsian ensimmäiset kohtaukset alkavat tavallisimmin 6 kuukauden ja 6 vuoden iän välillä. Tähän ikäryhmään kuuluvalla koiralla, jonka neurologinen tutkimus ja perustutkimukset ovat normaalit, idiopaattinen epilepsia voi olla yksi todennäköisistä vaihtoehdoista.
Hyvin nuorella tai yli 6-vuotiaalla koiralla ensimmäinen epileptinen kohtaus lisää tarvetta selvittää tarkemmin mahdollisia muita kohtauksen aiheuttajia.
Ikä yksin ei kuitenkaan määritä diagnoosia, vaan tutkimukset suunnitellaan kokonaisuuden perusteella.
Entä jos tutkimuksissa ei löydy mitään poikkeavaa?
Ensimmäisen kohtauksen jälkeen ei aina voida vielä antaa lopullista diagnoosia.
Jos koira on kohtauksen jälkeen neurologisesti normaali eikä perustutkimuksissa todeta kohtaukselle selittävää syytä, tilannetta voidaan eläinlääkärin arvion perusteella seurata.
Yksittäinen epileptinen kohtaus ei vielä riitä idiopaattisen epilepsian diagnoosiin. Jos kohtaukset toistuvat, niiden esiintymistiheys, kesto ja luonne auttavat jatkotutkimusten ja mahdollisen hoidon suunnittelussa.
Siksi kohtauspäiväkirjan pitäminen kannattaa aloittaa jo ensimmäisestä kohtauksesta. Merkitse ylös ainakin kohtauksen päivämäärä, kellonaika, kesto, oireet ja palautuminen. Mahdolliset videot kannattaa myös säilyttää eläinlääkärikäyntiä varten.
Milloin ensimmäisen kohtauksen jälkeen on lähdettävä päivystykseen?
Ensimmäisestä epileptiseltä vaikuttavasta kohtauksesta on hyvä olla yhteydessä eläinlääkäriin, vaikka koira palautuisi nopeasti normaaliksi.
Ota välittömästi yhteyttä eläinlääkäripäivystykseen, jos:
- kohtaus jatkuu yli 2–3 minuuttia
- koira saa vähintään kaksi epileptistä kohtausta 24 tunnin aikana
- uusi kohtaus alkaa ennen kuin koira on palautunut tajunnaltaan edellisestä
- koira ei palaudu kohtauksen jälkeen odotetusti tai sen vointi huononee
- koiralla on voimakkaita muita neurologisia oireita
- koiralla on hengitysvaikeuksia tai muita vakavia yleisoireita
- epäilet myrkytystä, vammaa tai lääkkeen yliannostusta.
Kohtausryppäällä (cluster seizures) tarkoitetaan vähintään kahta erillistä epileptistä kohtausta 24 tunnin aikana, joiden välillä koira palautuu tajunnaltaan. Jos epileptinen kohtaus kestää vähintään viisi minuuttia tai uusi kohtaus alkaa ennen kuin koira on palautunut tajunnaltaan edellisestä kohtauksesta, kyseessä on status epilepticus.
Molemmat tilanteet vaativat välitöntä yhteydenottoa eläinlääkäripäivystykseen. Pitkittynyt epileptinen kohtaus voi olla hengenvaarallinen ja vaatii nopeaa hoitoa.
Soita päivystykseen 0600 17178
(Päivystyspuhelun hinta 2,01 €/min+ pvm/mpm)
Ensimmäisen kohtauksen syy kannattaa selvittää
Epileptinen kohtaus on oire, ei vielä diagnoosi. Ensimmäisen kohtauksen tutkimisessa tavoitteena on arvioida, oliko kyse epileptisestä kohtauksesta ja onko taustalla sairaus, joka vaatii jatkotutkimuksia tai hoitoa.
Eläinsairaala Aistissa neurologia on yksi sairaalan keskeisistä erikoisaloista. Neurologitiimin käytössä ovat neurologisen tutkimuksen lisäksi monipuoliset jatkotutkimukset, kuten magneettikuvaus ja muut neurologisessa diagnostiikassa tarvittavat tutkimukset.
Jos koirasi on saanut ensimmäisen epileptiseltä vaikuttavan kohtauksen, ota yhteyttä eläinlääkäriin tilanteen arvioimiseksi. Jos kohtaus pitkittyy, kohtauksia esiintyy toistuvasti lyhyen ajan sisällä tai koira ei palaudu normaalisti, ota yhteyttä päivystykseen viipymättä.