Sisätaudit

Sisätauteihin kuuluvat rinta- ja vatsaontelon sisäelinten sairaudet (esim. ruuansulatuskanavan, maksan, munuaisten, keuhkojen ja sydänsairaudet), veritaudit (esim. anemia ja hyytymyshäiriöt) ja endokriiniset, eli umpierityssairaudet (kuten sokeritauti, kilpirauhasen-, lisämunuaisten- tai haimanvajaatoiminta, kissoilla kilpirauhasen liikatoiminta). Myös jotkut syövät, kuten lymfooma, kuuluvat sisätiosastolle. Sisätautipotilaan tutkimus voi olla hyvinkin vaativaa ja kestää useita tunteja. Näissä tapauksiisa potilas otetaan sisälle koko päiväksi.

Sisätautien tutkimuksessa tarkat esitiedot ovat erittäin tärkeitä (miten ja milloin sairaus oli alkanut, miten edennyt, mitä hoitoa on kokeiltu). Kliinisessä tutkimuksessa yritetään saada vastaus kysymyksiin itse eläimeltä: miten se käyttäytyy, mitä aristaa, miltä kuulostaa.

Hyvin usein sairauden syytä etsiessä käytetään apuna muita tutkimusmenetelmiä. Perusverinäytteet tarkistetaan pääsääntöisesti jokaiselta sisätautipotilaalta. Ne tutkitaan paikan päällä ja tulokset saadaan puolen tunnin-tunnin sisällä. Joissakin tapauksissa, esim. jos tarvitaan hormonimäärityksiä tai tutkimuksia infektiotautien varalta, verinäytteet lähetetään ulkopuoliseen laboratorioon. Ennen verinäytteen ottoa eläimen pitää olla syömättä vähintään 10 tuntia. Jos eläimellä on jatkuvia lääkityksiä, verinäytteenoton ajankohdasta pitää neuvotella hoitavan eläinlääkärin kanssa.

Virtsanäytteet otetaan pääsääntöisesti klinikalla suoraan virtsarakosta vatsapeitteiden läpi. Näin saadaan steriili näyte ja luotettavat tulokset. Virtsasta tarkistetaan yleensä pikaseulonta (stix), ominaispaino, sedimentti, tehdään bakteeriviljely ja herkkyysmääritys. Jos epäillään munuaissairautta, virtsasta määritetään proteiini-kreatiniinisuhde.

Ulostenäytteet tutkitaan lähinnä sisäloisten varalta. Muita tutkimuksia tehdään harvoin. Loistutkimusta varten olisi hyvä kerätä ulostenäytteet 3 peräkkäiseltä päivältä.

Röntgenkuvaus on hyvin yleinen tutkimusmenetelmä, joka antaa hyvän kuvan vatsa- ja rintaontelon elinten koosta, muodosta ja sijainnista. Esim. keuhkojen sairaudet, vierasesine- ja virtsakiviepäilytapaukset vaativat usein röntgenkuvausta. Tietyissä tapauksissa, lähinnä ruuansulatuskanavan tai munuaisten ja virtsateiden sairauksia tutkittaessa tehdään varjoainetutkimuksia. Varjoainetta annetaan joko suun kautta tai suoneen.

Ultraäänitutkimuksen avulla päästään tutkimaan elimet tarkemmin, eli nähdään niiden muoto, koko, rakenne myös pintaa syvemmältä. Ultraäänitutkimuksella päästään näkemään myös sellaisia elimiä, jotka eivät näy röntgenkuvissa, esim. lisämunaiset, haima, vatsaontelon imusolmukkeet. Ultraääniohjauksessa voidaan ottaa näyte muuttuneesta tai kiinnostavasta alueesta. Ultraääni myös kertoo, onko vatsa- tai rintaontelossa nestettä ja sitä käytetään usein myös traumapotilaiden tutkimuksissa.

Sen jälkeen, kun sairauden syy on paikallistettu, kroonisissa tai vakavissa sairauksissa usein diagnoosiin pääsemiseksi otetaan koepala. Koepala lähetetään patologin tutkimukseen, jonka jälkeen tiedetään sairauden ennuste ja voidaan valita paras hoito. Sisäelimistä voidaan ottaa koepaloja myös tähystysleikkauksella, jolloin toipumisaika on hyvin lyhyt.

Valikko